|
|
| Nimi: Nuppu03 |
24.02.2014 15:54 |
Oli kaunis päivä. Menisin tänään tallille. Siitä tulisi kivaa. Ajattelin käydä tänään Varjottarella maastossa. Lähdimme äidin kanssa tallille. Istuin autossa ajatuksissani ja havahduin vasta, kun äiti ilmoitti, että olemme perillä. Astuin ulos autosta ja läimäytin oven kiinni. Kävelin tallin oven luo ja riuhtaisin sen auki. Sisällä näin Ewwen. Hän oli ilmeisesti tullut ratsastamaan Darkkiksella. Kävelin satulahuoneeseen. Aioin puhdistaa Santran varusteet. Löysin ne ja samassa näin jotain satulahuoneen nurkassa. Jonkun vanhat ratsastussukat ja keppi. Voisinhan tehdä niistä kepparin! Mutta ensin puhdistaisin varusteet.
Pian olin puhdistanut varusteet ja otin sukat ja kepin. Otin myös porkkanapussin narun sekä neulan ja lankaa. Neula ja lanka oli kylläkin varusteiden korjaamista varten. No, kiinnitin sukan porkkanapussin narulla kiinni keppiin ja ompelin hevoselle silmät.
-Ääh! Ei tämä onnistu! huudahdin katsoessani epämääräisen näköistä kepparia.
Sitten Elviira tuli talliin. Hän tuli satulahuoneeseen katsomaan, mitä teen.
-Hei Nuppu03! Elviira sanoi. Ewwe kertoi, ettei tuo sinun kepparin tekemisesi onnistu, niin päätin antaa sinulle vanhan kepparini.
-Kiitos, Elviira! sanoin. Nyt minä menen ratsastamaan Santralla.
Sitten lähdin varusteet mukanani Santran karsinalle.
-Ai, unohdin harjapakin, sanoin ja käännyin hakemaan Santran harjapakin satulahuoneesta.
Sitten menin harjaamaan Santran. Satuloin Santran ja talutin sen ulos. Nousin sen selkään. Painoin pohkeeni sen kylkiin, mutta Santra ei liikkunut. Puristin pohkeilla hieman voimakkaammin ja Santra heitti sarjan pukkeja.
-Rauhoitu nyt! sanoin sille.
Santra rauhottui ja ravasin sillä. Santra ravasi hyvässä tempossa, mutta sitten se taas heitti pienen pukin. Sitten laukkasin pienen pätkän ja lopulta hiljensin käyntiin ja vein Santran talliin. Riisuin sen varusteet ja otin kepparini satulahuoneesta. Menin ratsastamaan kepparilla ulos. Nimesin sen Varjosteeksi. Ratsastin kepparilla ainakin tunnin ja sitten muistin Varjottaren. Sehän oli ollut koko ajan tarhassa! Voih! Päätin lähteä ratsastamaan sillä, vaikka olikin jo myöhä. Otin satulahuoneesta riimunnarun ja lähdin kävelemään ulos.
Menin tarhaan ja otin Varjottaren kiinni. Lähdin kävelemään takaisin tallille, mutta epähuomiossa päästin irti riimunnarusta. Onneksi Varjotar ei karannut! Se seurasi minua koko matkan tallille ja huomasin vasta sen karsinassa Varjottaren olevan irti. Sitten huomasin Ewwenkin olevan vielä tallilla. Kävelin satulahuoneeseen ja otin sieltä harjat, satulan ja suitset. Kävelin takaisi Varjottaren karsinalle ja menin karsinaan sisälle. Ewwekin oli lähdössä ratsastamaan Darkkiksella, vaikka luulin hänen ratsastaneen jo aikaisemmin Darkkiksen. Pian olin harjannut ja satuloinut Varjottaren.
-Hei, Ewwe! Lähdettäisiinkö ratsastamaan? kysyin Ewweltä.
-No, voin minä lähteäkkin, hän vastasi.
Talutimme hevoset ulos ja nousimme selkään. Kävelimme rauhallisesti maastossa. Sitten ravasimme vähän. Kevensin rauhallisessa tempossa ja lopulta laukkasimme. Kaikki voima ja nopeus paljastuivat heti, kun hevoset kilpailivat keskenään. Tunsin olevani kuin laukkaratsastaja hevosensa selässä. Ei voinut olla varma, kumpi oli nopeampi, kumpikin laukkasi nopeasti kuin tuuli. Sitten huomasimme, että tulimme jonnekkin tienristeykseen. Päätimme jatkaa vielä jonkin verran. Mitäköhän tieltä löytyisi?
Hiljensimme lopulta käyntiin ja näimme vanhan autiotalon.
-Kukakohan täällä korvessa on halunnut asua? kysyin Ewweltä.
-En tiedä, mutta ainakin täällä on ollut hevosia, Ewwe sanoi ja osoitti vanhaa tallia.
Päätimme mennä tutkimaan taloa. Minulla oli taskussa taskulamppu ja laitoin sen päälle. Jätimme hevoset vanhaan talliin ja lähdimme itse talolle. Talo oli suuri, hyvin suuri valkoinen kartano. Kävelimme ovesta sisään. Sisällä näytti hyvin vanhalta ja tomuiselta. Sinne oli jätetty huonekalutkin.
-Ei täällä ole pitkään aikaan ketään asunut, Ewwe sanoi minulle.
Taskulampun valo halkoi pimeyttä talossa. Kävelimme vanhoja portaita pitkin yläkertaan. Yläkerrassa oli kolme huonetta, kaksi isoa, yksi pieni. Astuimme suureen huoneeseen. Seinällä oli hevosjulisteita Hevoshullusta ja Villivarsasta.
-Vuodelta 1991, sanoin Ewwelle katsoessani julisteen alareunaa.
Sitten katsoin vanhaa kirjoituspöytää. Näin siellä kuvan hevosesta, hyvin kauniista hevosesta. Pyyhin kuvan pölystä ja katsoin sen taakse. Kuvan takana luki Tuulen Varjo. Tuulen Varjo on ollut näköjään suomalainen puoliverinen.
Sitten päässäni alkoi raksuttaa, Tuulen Varjo on Varjottaren emä. Siellä oli kuva Varjottaren emästä!
-Ewwe, täällä on kuva Varjottaren emästä! Se on ollut täällä! huudahdin Ewwelle, joka katseli jotain papereita.
-Onko? hän kysyi .Täällä taas on jonkun Tuulen Varjon sukutaulu.
-Mutta se Tuulen Varjo on Varjottaren emä! sanoin. Näytä äkkiä!
Totta se oli, Tuulen Varjo oli ollut täällä. Otimme sukutaulun ja kuvan mukaamme. Päätimme tulla tänne joku päivä uudestaan. Lähdimme takaisin tallille, jossa sitten katsoimme kelloa. Kello oli puoli yksitoista. Päätimme jäädä tallille yöksi. Ilmoitimme siitä äideillemme, jotka olivat ihme kyllä hereillä ja Elviiralle. Heille se sopi. Saimme Elviiralta makuupussit, ja menimme nukkumaan lämpimään satulahuoneeseen. Aamulla kertoisimme Elviiralle illan tapahtumista.
Aamulla heräsimme varhain siihen, kun joku kolisteli tallissa. Elviira ja Janinahan ne siellä. Sitten kutsuimme heidät satulahuoneeseen.
-Löysimme eilen maastossa käydessämme autiotalon. Sieltä löytyi Varjottaren emän kuva ja sukutaulu, Ewwe kertoi heille.
-Aivan, minulla on ne, jatkoin.
-Näytäppä niitä, Janina sanoi.
Näytin hänelle kuvan ja sukutaulun ja sitten hän sanoi: -Onko tuo hevonen Varjottaren emä? hän kysyi.
-On se, vastasin.
-Olemme nähneet sen viisi vuotta sitten, kun sen omistaja muutti pois kartanostaan. Sillä oli myös varsa mukanaan, aivan pieni varsa, Janina sanoi.
-Silloin se ei ole Varjotar, vaan joku muu! minä sanoin. Sehän tarkoittaa, että Varjottarella on sisar.
-Niin, sen omistaja on joku kilparatsastaja, jonka nimeä en muista. Janina vastasi. Mutta varsa on nimeltään Tuuletar.
-Eli tamma siis. Etsin sitä netistä jossain vaiheessa, sanoin.
-Yksi pyyntö, Elviira sanoi, voisitteko käydä ratsastamassa tallin kaikki hevoset, kun emme itse ehdi?
-Tietenkin voimme, Ewwe sanoi ja vei sanat suustani, olimme samaa mieltä.
Ratsastimme monta tuntia. Järjestys meni näin: Minä menin Santralla, Ewwe Midnight Jewelillä, minä Big Lovella, Ewwe Tishalla, ja niin edespäin. Kaikki meni tosi hyvin, mutta putosin kerran Big Loven pukittaessa.
Ratsastuksien jälkeen olimme aivan poikki. Lopulta lähdimme kotiin. Keroin äidille pitkän selostksen edellisillan tapahtumista. Odotin jo innolla, milloin ratsastaisimme seuraavan kerran autiotalolle Ewwen kanssa.
|
Vastaus:
Hyvä tarina!
Pari virhettä huomasin, mutta niitä tulee kun kirjoittaa pitkää tarinaa. Saat tästä tarinasta 107v€. |
|
| Nimi: Nuppu03 |
02.02.2014 13:58 |
Oli kirkas sunnuntaiaamu. Päivä valkeni nopeasti. Tänään piti mennä tallille. Aioimme siirtää Varjottaren äitini kanssa Despedidaan, tallille jonne Blaella muuttaa. Äiti ajoi Blaellaan, josta hakisimme Varjottaren.
-Odota tässä, haen Varjottaren, sanoin äidille, kun olimme tallin pihassa.
Kävelin talliin, jossa kaunis tammani odotti minua tallissa. Se hörähti nähdessään minut. Hain satulahuoneesta riimunnarun ja otin Varjottaren kiinni. Olin innoissani. Saisin Despedidasta uuden hoitsun ja se olisi samanrotuinen kuin Varjotar. Sen nimi olisi Sacabella. Luin netistä etukäteen, millainen se olisi. Varjotarkin oli innoissaan, niin kuin aina sen päästessä uuteen paikkaan. Silti vaistosin, ettei kaikki ole kohdallaan. Kävelin Varjottaren kanssa trailerin luo ja lastasin sen sisään. Okei, matka alkaisi.
-Tiedäthän nyt varmasti, missä se Despedida sijaitsee? äiti kysyi minulta.
Tietty, vastasin. Sain tallin omistajilta ajo-ohjeet.
Annoin äidille ohjeita ja pian näimme kyltin, jossa luki Kisatalli Despedida. Äiti pysähtyi tallin eteen ja näimme kaksi tyttöä tallin pihalla.
-Ai, hei! tytöt sanoivat.
-Hei! vastasin iloisena.
-Minä olen Janina , tuo on Elviira ja sinä olet kai Nuppu03, toinen tytöistä sanoi.
Elviiran tunsin jo, jos hän oli sama Elviira, kuin Blaellassa. Tytöt vaikuttivat mukavilta. Otin Varjottaren ulos trailerista. Se oli aika levoton.
-Missä Varjottaren karsina on? kysyin Janinalta ja kävelin talliin.
-Se on tuo tuolla, hän sanoi ja osoitti suurta karsinaa oikealla.
Talutin Varjottaren karsinaan. Karsinassa oli paksu purupatja. Heti kun päästin Varjottaren irti, se alkoi piehtaroida. Päälleni lensi purua. Karistin purun päältäni ja lähdin etsimään Sacabellan karsinaa. Pian näin edessäni karsinan, jonka ovessa luki: Sacabella. Hain satulahuoneesta riimunnarun ja Sacabellan harjapakin. Menin taas Sacabellan karsinan luo ja avasin oven. Napsautin riimunnarun kiinni Sacabellan riimuun ja sidoin sen kiinni. Otin harjapakista harjan ja harjasin sen pehmeää karvaa. Pian se oli puhdas. Menin satulahuoneeseen ja otin sieltä Sacabellan satulan ja suitset. Asetin suitset maahan ja otin satulan. Nostin sen hevosen selkään. Kiristin satulavyötä. Sain sen kiinni ja nostin suitset maasta. Laitoin kuolaimet Sacabellan suuhun ja laitoin suitsien remmit kiinni. Otin ohjat käteeni ja talutin Sacabellan ulos.
Nousin Sacabellan selkään suuren kiven päältä. Annoin sen kävellä pitkin ohjin. Sitten tahdoin kokeilla sen ravia. Otin ohjat tiukemmiksi ja aloin ravata. Ravasin noin viisi minuuttia ja sitten aloin laukata. Sacabellalla oli ihana keinuva laukka. Sitten se ilmeisesti testasi minua ja heitti pienen pukin. Olin varautunut siihen, enkä tippunut. Sitten se heitti vielä sarjan pukkeja. Kahdella ensimmäisellä pukilla pysyin hyvin, mutta sitten meinasin liukua alas selästä. Tarrasin Sacabellan harjasta kiinni. Viimein Sacabella rauhottui ja laukkasin sillä taas. Sitten kokosin muutaman esteen kentän pitkille sivuille.
-Pääseköhän Sacabella noista yli? kysyin itseltäni katsoessani kokoamiani esteitä.
Lopulta nousin Sacabellan selkään ja aloin taas laukata. Kiersin vielä esteet, mutta seuraavalla kierroksella hyppäisin ne. Painoin kantapääni alas ja Sacabella hyppäsi. Sitten lähestyin toista estettä. Sacabella hyppäsi senkin esteen, mutta pukitti esteen jälkeen ja tipuin sen selästä. Satutin jalkani. Sitten otin Sacabellan kiinni ja vein sen talliin. Otin siltä varusteet pois ja harjasin sen.
Sitten äiti tuli hakemaan minut kotiin. Sanoin heipat hepoille ja menin autoon. Äiti jutteli vielä jotain Janinan ja Elviiran kanssa. Sitten hän tuli autoon ja lähdimme kotiin.
|
Vastaus:
Hyvä tarina, eka ihmettelin että on Santra saman rotuinen kuin Varjotar mutta molemmat ovat suomen puoliverisiä, onpas sattuma (: En ainakaan huomannut kirjoitusvirheitä, hienoa! Seuraavaksi Sacabellaa voit kutsua Santraksi mutta ei se mitään. Saat tästä 65 v€ |
|
|
|
